• taustakuva2017

NUOREN TEEMAPUHEENVUORO 2016

Anette Karppinen puhe

ANETTE KARPPINEN                                                                                                                                                     Multiaista Satoa 20.7.2016

Hyvää päivää kaikille, kiva, että teitä on näin paljon. Olen Anette Karppinen 18-vuotias lukiolainen Jyväskylästä. Äitini on syntynyt ja kasvanut Nikaranperällä, mutta muutti sittemmin Jyväskylään. Yhteydet Multiaan ovat silti säilyneet, koska olen soittanut pitkään alttoviulua ja tutustunut musiikin kautta moniin nuoriin ympäri Suomea ja päätynyt esiintymään Multiaiseen Satoonkin, esimerkiksi viimevuotiseen yökonserttiin.

Viime vuonna Sadon jälkeen mua pyydettiin pitämään ympäristöteemainen puhe Sadon avajaisissa ja täällä mä nyt olen. En ole opiskellut ympäristötieteitä tai tehnyt tutkimusta tätä aihetta koskien, enkä aio kertoa tilastoja tai totuuksia tai mikä on oikein tai väärin, vaan aion pelkästään kertoa omasta suhteestani ympäristöön. Asioista, jotka ovat maailmankuvaani vaikuttaneet ja ajatuksistani eri ikävuosina, sillä ei ympäristö ole vain politiikkaa tai luonnonsuojelua. Ympäristö vaikuttaa jokaiseen henkilökohtaisella tasolla ja meistä jokainen suhtautuu luontoon, maaseutuun ja kaupunkeihin omalla tavallaan.

Kun olin lapsi, äitini tapasi ottaa minut ja kolme sisarustani aina mukaan metsään lähtiessään marjastamaan, sienestämään ja hiihtämään. Vaikka asuimmekin kaupungissa, niin opin liikkumaan metsässä ja tunnistamaan eri kasveja ihan kohtalaisesti. Marjastusreissut auttoivat varmasti ymmärtämään sen perusasian, että ruoka ei kasva kaupan hyllyllä, vaan että mustikat pitää kerätä, jos niitä haluaa syödä. Mutta ei saanut kumminkaan kerätä ihan kaikkea, koska myös metsän eläinten piti saada jotain syödäkseen.

Ala-asteella puhuimme joskus biologian tunneilla muutaman viikon ajan hyönteisistä. Tuolloin silmäni aukesivat ja aloin huomaamaan kaikki ne pienet eliöt, koppakuoriaiset ja hämähäkit ja oudot lentävät ötökät, joita tuntui olevan joka puolella ja jotka aina etsivät ahkerasti ruokaa tai lajitovereitaan. Silloin käsitykseni luonnon monimuotoisuudesta mullistui: tajusin, että maailmassa on niin paljon enemmän elämää, värejä ja kauneutta kuin mihin kiinnittää huomiota arjessaan. Ja että ötököitä ei tarvitse pelätä, sillä ne ovat hyvin pieniä ja harmittomia.

Yhdeksännellä luokalla päätin lähteä ennen lukiota vaihto-oppilaaksi Venäjälle. Päädyin käymään venäläistä koulua ja asumaan venäläisessä perheessä kymmeneksi kuukaudeksi kaupunkiin nimeltään Kazan’. Se sijaitsee noin tuhat kilometriä Moskovasta itään ja siellä asuu reilu miljoona ihmistä. Suurkaupungin hälinä hämmensi aluksi idyllisessä kaupunkilähiössä kasvanutta nuorta. Kotitaloni oli kymmenkerroksinen kerrostalo kymmenkaistaisen moottoritien varrella ja sen tien penkereellä olevat pienet nurmikaistaleet olivat vihreitä ainoastaan sateiden jälkeen. Muina aikoina ne olivat paksun harmaan pölykerroksen peitossa. Myös kaupungista kauempana, metsässä kulkiessa saattoi huomata, että herkkutatteja ja lehmuksia peitti ohut teollisuuspölykerros. Se oli outoa, koska Kazanin tai sen lähialueet eivät edes ole maailman mittakaavalla saastuneita, toisin kuin esimerkiksi Peking ja Rio de Janeiro. Silloin ymmärsin, kuinka puhdas Suomen luonto oikeasti on, ja miksi on niin tärkeää pitää huolta siitä, että päästöt pysyvät kurissa, sillä vaikka tilastollisesti päästöt saattavatkin näyttää vähäisiltä, niin luonnossa totuus on toinen.

Venäjällä asuessani minua hämmensi myös tuttavapiirini suhtautuminen omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Venäjän politiikka on hyvin kiistanalainen ja tulenarka keskustelunaihe, mutta yllätyksekseni kysellessäni aiheesta ihmiset suhtautuivat siihen hyvin välinpitämättömästi. Lähes ketään ystävistäni ja tutuistani ei kiinnostanut laisinkaan, mitä valtio puuhailee. Välillä he harmittelivat luonnon saastumista, mutta ketään ei kiinnostanut ottaa asioihin julkisesti kantaa. Se tuntui lamaannuttavalta, sillä kuinka muka demokratia voisi toimia, kun ihmiset antavat vain hallituksen ja yritysten tehdä, mitä niitä huvittaa? Valitettavasti Suomessa monet ajattelevat samoin: että yksilö ei voi vaikuttaa, että äänestäminen on merkityksetöntä, että välittäminen oman lähipiirin ulkopuoleisesta on turhaa.

Suomeen palattuani menin lukioon ja huomasin, että en ole yksin miettinyt ympäristökatastrofeja. Biologian ja maantiedon tunneilla opiskelumateriaali ei ole kovin hilpeää: kirjojen sivuilla ja muussa opetusmateriaalissa vilahtelevat metsäkato, kuudes sukupuuttoaalto, aavikoituminen, merien happamoituminen, ilmastonlämpeneminen, jäätiköiden sulaminen. Kaikkien pääaiheuttajana ihmisen toimet. Nuo kaikki ovat kauheita, suuria asioita, joille on helppo turtua maailmankaikkeuden koon edessä. Mitä minä muka voisin tehdä paikatakseni otsonikerroksen, reiät kun joskus tuntuu ylitsepääsemättömältä jopa kävellä kolmen kilometrin päähän kauppaan?

Mutta mä ajattelen, että yksilöllä on mahdollisuus vaikuttaa, monin keinoin. Äänestämällä, keskustelemalla, kuluttamalla. Niin kuin lapsena mietin, että en saa viedä metsästä enempää mustikoita kuin tarvitsen, niin nykyään mietin samaa ruokakaupassa ja vaateostoksilla. Mitä oikeasti tarvitsen, Mistä mun ruoka tulee, kuka sen tekee, paljonko vettä sen valmistaminen vie, miten se on pakattu, kuinka paljon se kuormittaa maapalloa? Kuinka paljon saa viedä, että muutkin eliöt selviytyvät?

Mä uskon, että jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa, kunhan vain jaksaa välittää. Kun jaksaa elää arvojensa mukaan. Tietää, millaisessa maailmassa haluaa elää, ja tekee päätöksiä sen mukaan.

Aloin miettiä sitä. Millaisessa maailmassa haluaisin elää. Tasa-arvoisessa, kunnioittavassa, välittävässä. Sellaisessa, jossa tulevat ihmiset voivat keskittyä vielä paremman maailman kehittämiseen, eikä pelkästään heitä edeltäneiden ihmisten luomien katastrofien selvittelyyn.

Nyt mä olen kertonut, mitkä asiat ovat pääpirteissään vaikuttaneet näkemykseeni ja arvoihini koskien ympäristöä. Toivottavasti tekin olette pohtineet kyseisiä asioita tai ainakin tulette vastaisuudessa pohtimaan. Mitä ajattelee, miksi ajattelee näin, mitä tästä ajattelutavasta seuraa?

Näitä asioita voi pohtia myös täällä Sadossa. Huomenna torstaina työväentalolla klo 16 pidetään ympäristöseminaari, missä on teemoina suuria aiheita; ilmastonsuojelu, työllisyys, globaalius, taide ja näiden keskinäiset valtasuhteet. Kannustan kaikkia menemään paikalle ja kuulemaan eri näkökantoja ja olemaan uteliaita.

Liikkukaa luonnossa ja ottakaa lapset ja lapsenlapset ja sisarukset ja Helsingissä asuvat serkut mukaan, ihmetelkää maailmaa ja ottakaa selvää, mistä teidän tavaranne ja ruokanne tulee, sillä vain tuntemalla omat arvonsa ja tekonsa voi elää luoden sellaista maailmaa, jonka toivoisi jättävänsä jälkeensä.

Vaikuttakaa ja vaikuttukaa.

Kiitos kaikille!! t. Ane

2017 Ohjelma

Multiaista Satoa 2017 ohjelma julkaistu.Ohjelma on luettavissa Issuu.com-palvelussa.

NUOREN TEEMAPUHEENVUORO 2016

ANETTE KARPPINEN                                      ...

19. Multiaista Satoa avajaispuhe 20.7.2016

Satu Olkkonen                                      ...

Multiaista Satoa kiittää!

Multiaista Satoa kiittää kävijöitään, tekijöitään ja tukijoitaan! Jos pidit tapahtumasta, sen jatkamista voi...

KIITOKSET

Multiaista Satoa kiittää teitä 5191 kävijää onnenhetkistä ja kohtaamisista tapahtumissamme tänä...

Löydät meidät myös facebookista

    Facebookista löydät tapahtuma-aikaisia kuvia. Lisää kuvia tallennamme www-sivujen galleriaan sitä mukaan kun niitä eri kuvaajilta saamme....